Heinäkuussa vuonna 2010 oli kaunis, helteinen kesäpäivä. Mieheni oli totuttuun tapaan työreissulla, ja minä olin muksujen kanssa lapsuudenkodissani Kuusamossa nauttimassa kesästä, joka oli parhaimmillaan. Huomasin illalla peiliin katsoessani kaulassa turvotusta. Aluksi ajattelin, että mikähän hyttynen tuohon on pistänyt? Yön turvotusta tunnusteltuani, menin aamulla päivystykseen.

Erinäisten tutkimusten ja kaulasta otettujen näytteiden perusteella kaulastani todettiin pahanlaatuinen kasvain. Sain hätkähdyttävällä tavalla ymmärtää, että terveys on muutakin kuin kuntoilua. Molemmat kilpirauhaset poistettiin leikkauksella kokonaan ja leikkauksen jälkeen sain radiojodihoitoa.

Tuosta kaikesta on nyt kuusi vuotta aikaa.  

Viimeisissä kokeissa ei enää löytynyt kilpirauhaskudosta eikä jäämiä taudista. Sain vihdoin ottaa kiitollisena vastaan lääkärin sanat:

“Olet vapaa taudista ja kontrollikäynnit sisätautipolilla voidaan lopettaa.”

Syöpä on nyt selätetty. Nuo sanat ovat loppu viimeisimmällekin epätietoisuudelle.

Olin saanut hyviä uutisia kerran aikaisemminkin. Se tapahtui radiojodihoidon jälkeen: verikokeiden tulosten perusteella neljän sentin syöpäkasvain oli saatu leikkaamalla poistettua ja loppukin kilpirauhaskudos oli tuhottu. Uutinen tuntui erittäin helpottavalta. Kaula oli puhdas, joten seurannat jatkuivat syöpäpolin sijaan sisätautipolilla.

Sisätautipolilla seurattiin kahta pientä pesäkettä kaulassa. Niissä ei tapahtunut muutosta kuuden vuoden aikana: jäljet on todettu harmittomiksi.

Vertaistuki saman kokeneilta – varsinkin sairauden alkuvaiheessa – on ollut elintärkeää. Olen kiitollinen kaikista tsempeistä näiden vuosien aikana. Jos olet saman kokenut tai shokkiuutisen juuri saanut, ja haluat ottaa yhteyttä, lupaan kuunnella ja jaan mielelläni kokemuksia asiasta.

Olen arvostanut terveyttä aina, mutta tämän kokemuksen myötä olen oppinut arvostamaan sitä uusin silmin. Sanonta on kulunut, mutta usein se vain on niin, että jotain osaa todella arvostaa vasta kun sen on menettänyt tai uhkaa menettää. On hyvä muistaa olla kiitollinen siitä mitä minulla on tänään – eikä niinkään keskittyä siihen mitä ei ole.

Toki haaveilla saa ja jopa kannattaa, positiivinen unelmointi ei ole ristiriidassa tyytyväisyyden kanssa.

Aurinkoisin mielin kohti kesää.

Sanna